Radiologia on lääketieteen erikoisala, jonka toiminta-alueena on lääketieteellinen kuvantaminen ja kuvantaohjattu hoito. Nykyaikainen lääketieteellinen kuvantaminen hyödyntää useita eri menetelmiä, röntgensäteitä, ultraääntä ja ydinmagneettista resonanssia.

Röntgenkuvaus perustuu Conrad Röntgenin v. 1895 keksimien röntgensäteiden hyödyntämiseen. Nykyaikainen röntgenkuvaus hyödyntää digitaalitekniikkaa, joka mahdollistaa lääketieteellisen kuvan tuottamisen suoraan digitaalisessa muodossa. Röntgenkuvilla on edelleen laaja käyttö potilaan perustutkimuksissa, mm. luunmurtuminen toteamisessa.

Tietokonetomografia hyödyntää tietokonelaskennalla tapahtuvan tiheydenmittauksen, joka tuottaa tarkkoja poikkileikekuvia. Menetelmä mahdollistaa tarkan kuvauksen mm. aivoista, keuhkoista ja vatsan alueelta sekä tuki- ja liikuntaelimistä. Viime vuosien ilmaisin teknologian kehitys on lisännyt menetelmän tarkkuutta ja nopeutta, mikä mahdollistaa mm. toiminnallisen kuvauksen.

Magneettikuvaus on uusin kuvausmenetelmä. Sen merkittävyyttä osoittaa v. 2003 sen kehittäjille Paul C. Lauterburille ja Sir Peter Mansfieldille myönnetty Nobelin palkinto. Tarkan anatomisen kuvauksen lisäksi menetelmällä voidaan tutkia myös elimistön toimintaa. Magneettikuvaus on antanut runsaasti tietoa mm. aivojen toiminnasta.

Kuvantaohjatut toimenpiteet mahdollistavat tehokkaiden hoitotoimenpiteiden suorittamista ilman leikkausta. Kuvantaohjattuna voidaan suorittaa mm. aivojen valtimolaajentuminen korjauksia viemällä ohuita katetreja verisuonitietä vaurion kohdalle. Kuvantaohjattua hoitoa käytetään laajasti verisuonten kaventumien korjaukseen. Uusimpana menetelmänä on käytetty magneettikuvausta ohjaamaan toimenpiteitä, ja sen avulla voidaan tehdä mm. kasvainten tuhoamishoitoja.

Radiologian erikoisala on voimakkaasti kehittymässä. Menetelmät mahdollistavat tautien tarkemman diagnostiikan, jonka pohjalta voidaan edelleen kehittää uusia hoitomenetelmiä.